kuvaannollisesta

Kuvaannollinen (kuvaannollinen/ kuvainnollinen) on kielitieteellinen ja kirjallisuudellinen termi, jolla viitataan kieleen ja ilmaisutapaan, jossa merkitys välitetään kuvan tai mielensisäisten assosiaatioiden kautta eikä sanan kirjaimellisen määritelmän perusteella. Kuvaannollinen ilmaisu sisältää yleisiä retorisia keinoja, kuten metaforat (metafora), vertaukset (vertaus), personifikaatiot sekä symboliikan ja allegorian käyttöä. Tavoitteena on herättää lukijassa visuaalisia mielikuvia tai syventää merkitystä pintapuolisen sanan sijaan.

Kuvaannollinen kieli esiintyy laajasti kirjallisuudessa, runoudessa, journalismissa ja arkipuheessa. Se rikastuttaa ilmaisua, luo tunnekosketusta ja tiivistää monimutkaiset ideat kuvaamisen kautta. Toisaalta figuratiivinen kieltäminen tai konteksti voi vaatia tulkintaa, kulttuurista osaamista tai taustatietoja, jotta merkitys ymmärretään täydellisesti.

Grammatillisesti kuvaannolliset ilmaukset ovat adjektiiveja, jotka muokkaavat substantiiveja ja taivuttuvat kuten muutkin adjektiivit: esimerkiksi "kuvaannollisen kielen käyttö" tai "kuvaannollisesta lähestymistavasta." Termiä käytetään usein kirjaimellisen vastakohtana, eli se erottaa ilmaisun siitä, mitä tarkoitetaan kirjaimellisesti.

Historiaalisesti kuvaannollisen kielen tarkastelu liittyy laajasti eurooppalaiseen symbolismin ja retoriikan tutkimukseen. Nykyään käsite esiintyy sekä tutkimuksessa että opetuksessa sekä mediantutkimuksessa ja kriittisessä analyysissä.