kuusikulmaisuutta

Kuusikulmaisuus on ominaisuus, jossa jokin kappale tai rakenne muodostaa kuusi sivua tai kuusi kulmaa. Termiä käytetään sekä geometriassa kuusikulmaisten muotojen kuvaamiseen että laajemmissa yhteyksissä kuusikulmaisten rakenteiden järjestäytymisen ja kuvauksen nimeämiseen luonnossa ja teknisissä sovelluksissa.

Geometriassa kuusikulmio on polygon, jolla on kuusi sivua ja kuusi sisäkulmaa. Sisäkulmien summa on 720 astetta. Säännöllinen kuusikulmio on sellainen, jossa sekä sivut että sisäkulmat ovat yhtä suuret; jokaisen sisäkulman mitta on 120 astetta. Diagonaalien määrä kuusikulmiolla on 9. Säännöllisen kuusikulmion alue voidaan laskea kaavalla A = (3√3/2) s^2, missä s on sivun pituus; samalla perimetrin suuruus on P = 6s.

Tilankäyttö ja luonnonilmiöt. Säännölliset kuusikulmiot mahdollistavat planeetan pinnan tasaisen täyttymisen ilman reikiä, mikä näkyy esimerkiksi kuusikulmakiiltoisten kennomallien ja kuusikulmaisten pintarakenteiden, kuten mehiläishonkenon kennon ja grafiittimateriaalin kuusikulmaisessa rakenteessa. Kuusikulmaisia järjestäytymiä esiintyy sekä luonnossa että teknologiassa ja ne ovat tärkeä periaate materiaalien ja rakenteiden suunnittelussa.

Eri ilmiöissä kuusikulmaisuus voi ilmetä myös epämuodostuneissa, ei-säännöllisissä kuusikulmioissa, joissa sivujen ja kulmien pituudet sekä tiheys vaihtelevat. Kuusikulmaisuus on siis sekä geometrian peruskäsitys että laaja termi kuvaamaan kuuden sivun tai kuuden kulman ilmentymiä eri konteksteissa.

Sana muodostuu sanoista kuusi + kulma + -isuus; sitä käytetään laajasti kuvaamaan kuusikulmaisten muotojen ja rakenteiden ominaisuutta.