kuulumisessa

Kuulumisessa on Suomen kielen sana kuulumisen inessiivimuotoinen taivutusmuoto. Kuuluminen tarkoittaa kuuluvuuden, jäsenyyden tai liittymisen tilaa – sitä, että jokin kuuluu johonkin ryhmään, järjestöön, yhteisöön tai luokkaan. Sillä voidaan viitata sekä sosiaaliseen että hallinnolliseen kuuluvuuteen sekä yleisesti mukaan olemiseen jossakin kontekstissa.

Grammatiltaan kuuluminen on nominaalinen käsite, josta muodostuu useita taivutusmuotoja. Inessiivi, tässä kuulumisessa, ilmaisee sijainnin sisäpuolella tai tilan. Muita yleisiä muotoja ovat kuulumisen (genetiivi) ja kuulumiseen (illatiivi). Monikon vastine on kuulumiset, joka voi tarkoittaa sekä useita kuuluvuuksia että arkikielessä uutisia tai kuulumisia.

Käyttö: Sanaa käytetään sekä sosiaalisissa että hallinnollisissa yhteyksissä. Sillä voidaan viitata henkilön tai esineen jäsenyyteen jonkin ryhmän tai organisaation osana, tai laajemmin siihen, mihin luokkaan jokin kuuluu. Arkikielessä kuulumiset (monikko) on yleisesti tunnettu ilmaus ja tarkoittaa uutisia tai henkilöön liittyviä päivityksiä, kuten “mitä kuulumisia?”

Viitteet: kuuluminen, kuulumiset, kuulua. Tämä termi esiintyy yleisesti sekä kieliopin yhteyksissä että sananetuissa ilmauksissa, joissa käsitellään kuuluvuuden tilaa tai ihmisten päivittäisiä kuulumisia.