kupariseoksia

Kupariseokset ovat metalliseoksia, joiden pääainesosa on kupari. Niitä kehitetään parantamaan kuparin ominaisuuksia, kuten kovuutta, kulutuskestävyyttä ja korroosionkestoa, sekä säätämään käyttölämpötiloja ja työstettävyyttä. Yleisimmät kupariseokset ovat messinki (Cu–Zn) ja pronssi (Cu–Sn); lisäksi on monimutkaisempia seoksia kuten kupronikkeli (Cu–Ni), alumiinipronssi (Cu–Al) sekä nikkelisilberi (Cu–Ni–Zn). Myös manganin, konstantan sekä phosphorbronssin kaltaiset tarkkuusseokset ovat tärkeitä erityistarpeissa.

Ominaisuudet vaihtelevat seoksittain, mutta kupariseokset säilyttävät yleensä hyvän sähkön- ja lämmönjohtavuuden suhteessa muihin yleisiin rakenneteräksiin. Kovuus ja kulutuskestävyys kasvavat usein pronssin, phosphorbronssin ja muiden lisäaineiden myötä, kun taas messinki on usein helposti työstettävä ja esikäsiteltävissä. Korroosionkestävyys on hyvä erityisesti meriliikenteen ja kosteiden ympäristöjen sovelluksissa, ja joissakin seoksissa kuten kupronikkelissä seoksesta riippuen paranee. Työstettävyys, hitsattavuus ja juotavuus vaihtelevat; perinteisesti messinkiä pidetään helppotyöstöisenä, kun taas pronssit ja muut seokset voivat vaatia erityisiä käsittelyjä.

Käyttökohteita ovat muun muassa rakennus- ja putkistoratkaisut (messinki), kulutusta kestävät komponentit ja laakereiden osat (pronssi), kolikoiden ja merisovellusten komponentit (kupronikkeli), sekä tarkkoihin sähkö- ja lämpövastuksiin tarkoitettuja seoksia kuten manganin ja konstantan. Phosphorbronssia käytetään myös koruissa ja kestävissä kulutushyödyissä.