kuivuusaikaan

Kuivuusaikaan viittaa ajanjaksoon, jolloin sademäärät ovat tilastollisesti alhaisemmat kuin tavallisesti ja vesivarannot sekä maaperän kosteus kuivuvat. Kuivuus on monitasoinen ilmiö, jota tarkastellaan eri tasoilla: meteorologisena kuivuutena (sateiden puute), maaperäkuivuudella (maaperän kosteuden aleneminen) sekä hydrologisena kuivuudena (virtaamien, järvien ja pohjaveden vähäisyys).

Kuivuuteen vaikuttavat sekä ilmastolliset vaihtelut että pitkän aikavälin ilmastonmuutos. Esimerkiksi kesän lämpötilojen nousu lisää haihduntaa ja kuivuutta, ja suurten säätilojen vaihtelu voi aiheuttaa pitkiä kuivuusjaksoja. Alueelliset erot ovat yleisiä, ja sateisuus voi vaihdella maa-alueittain.

Vaikutukset ulottuvat maataloudesta energiantuotantoon ja ekosysteemeihin. Satoon epävarmuus, rehukäytön sekä laidunten huononeminen voivat heikentää ruokaturvaa. Vesihuollossa voi tulla rajoituksia vedenottoon ja vedenkulutusta on priorisoitava. Kuivuus voi lisätä metsätuhoja sekä vesistöjen lämpenemistä ja aineiden pitoisuuksien muutoksia.

Sopeutuminen ja hallinta perustuvat varautumiseen, varoittamiseen ja resurssien tehokkaaseen käyttöön. Keskeisiä keinoja ovat kuivuusennusteiden ja vedenkäytön seurantajärjestelmät, veden säästöohjelmat, kastelun tarkentaminen ja maaperän kosteuden säilyttäminen sekä vaihtoehtoisten vesivarojen hallinta.