korkotuotto

Korkotuotto on tilinpäätöksessä käytetty termi, jolla tarkoitetaan korkotuloa: tuloa, jonka yritys tai rahoituslaitos saa lainatun pääoman tai muiden korkoa tuottavien varojen kautta. Se kuvaa sitä rahavirtaa, joka syntyy korkojen avulla muun muassa lainoista, lainaksi annetuista varoista ja korkoa tuottavista sijoituksista.

Tyypillisiä korkotuoton lähteitä ovat asiakkaiden lainat, rahoitusvaroihin kuuluvat velkakirjat sekä käteisvaroihin liittyvä korko. Korkotuottoa ei yleensä lasketa mukaan osinkotuottoon tai pääoman tuottoon, vaan se muodostuu erillisestä korkojen tuotosta.

Korkotuotto kirjataan tilinpäätöksessä suoriteperusteisesti, eli sitä kertyy ja kirjataan sitä mukaan kuin korko on kertynyt riippumatta siitä, milloin rahaa on tosiasiallisesti maksettu. Käytännössä korkotuotto voi pienentyä, jos arvonalentumisia tai luottotappiovarauksia kirjataan, mutta näitä ovat erilliset erät.

Korkotuotto ja korkokulut liittyvät toisiinsa tulorakenteessa: korkotuottoa vastaan voidaan verrata korkokuluihin, ja niiden erotuksena syntyy nettokorkotulo tai rahoitustuotto. Pankkien ja muiden rahoituslaitosten keskeinen tunnusluku on usein nettokorkotuotto, joka saadaan vähentämällä korkokulut korkotuotosta. Korkotuotto on herkkä korkotason muutoksille, luotonportfolion rakenteelle ja luottoriskin kehitykselle.