korkokustannusten

Korkokustannukset tarkoittavat lainoista ja muista rahoitusjärjestelyistä syntyviä kuluja, joita yksittäinen henkilö tai yritys maksaa korkojen muodossa. Ne kirjataan yleensä tuloslaskelmaan rahoituskuluna ja voivat sisältää sekä maksetut korkoelementit että muiden rahoitusvelvoitteiden kustannukset, kuten rahoitusleasingin korkokulut.

Korkokustannukset määräytyvät lainan pääomasta, nimelliskorosta sekä maksuaikataulusta. Yleensä lainan tilille kirjattu korko lasketaan pääomasta suhteessa ajankohtaan. Jos laina lyhentyy ajan myötä, korkokustannukset voivat laskea, koska pääoma pienenee. Käytännössä voidaan käyttää nimelliskoron lisäksi efektiivistä korkoa, jolla lasketaan rahoituskulut ottaen huomioon lainasta johtuvat kassavirrat ja mahdolliset kulut.

Rahoitus- ja verokohtelussa korkokustannukset voivat olla vähennyskelpoisia verotuksessa; jotkin maat rajoittavat korkojen vähennystä tai verotuksellista synergiaa. Kansainvälisissä tilinpitokäytännöissä IAS 23 Borrowing Costs säätelee, että tietyt rahoituskulut voidaan pääomittaa, jos ne liittyvät esimerkiksi kvalifioituun varastoon tai rakennusprojektiin.

Riskienhallinnalla pyritään suojaamaan kustannuksia korkotason vaihteluilta. Korkoriskillä voidaan katsoa liittyvän taloudelliseen tilanteeseen; yritykset voivat käyttää korkojohdannaissopimuksia (korkoswapit, optionit) tai muita hedging-keinoja.

Yhteenvetona korkokustannukset vaikuttavat taloudelliseen tulokseen, kassavirtaan sekä päätöksentekoon liittyvään rahoitukseen ja suunnitteluun.