nimelliskorosta

Nimelliskorko on velan ottamiseen tai sijoitukseen liittyvä vuosikorko, joka on ilmoitettu ennen inflaation vaikutusten huomioimista. Se kertoo prosentuaalisen tuoton tai kustannuksen määrän vuodessa ilman, että ostovoiman muutos on otettu huomioon. Nimelliskorko esiintyy sekä lainoissa että talletuksissa sekä valtion tai yritysten rahoituksessa.

Nimelliskorko eroaa reaalisesta korkosta, joka ottaa huomioon inflaation vaikutuksen ostovoimaan. Reaalinen korko voidaan likimääräisesti laskea nimelliskoron ja inflaation välisten odotusten erotuksena, ja tarkempi yhteys perustuu Fisherin yhtälöön. Näin ollen korko voi olla suurikin, mutta todellinen ostovoiman kasvu voi olla pieni, jos inflaatio on korkea.

Nimelliskorkoon vaikuttavat useat tekijät, kuten ajan arvo (rahan tuleva arvo), riskipreemio, likviditeettiriski sekä inflaatio-odotukset. Eri lainat ja sijoitukset voivat sisältää erilaisia riskilisäyksiä, jotka nostavat nimellistä korkoa. Käytännössä nimelliskorkoja käytetään lainasopimuksissa, säästötilien tuotoissa sekä keskuspankin ohjauskorkojen viitearvoissa.

Esimerkki: jos nimelliskorko on 5 prosenttia ja inflaatio 2 prosenttia, reaalinen korko on noin 3 prosenttia. On hyvä huomioida, että korkotiedot voivat muuttua markkinaolosuhteiden mukaan, ja nimelliskorko ei anna suoraa kuvaa todellisesta ostovoiman muutoksesta.