korkeusmallien

Korkeusmallit ovat digitaalisia, kolmiulotteisia malleja, jotka kuvaavat maaston korkeutta tietyllä alueella. Ne tallentavat jokaiselle paikkapisteelle annetun korkeusarvon ja mahdollistavat pinnan tarkastelun sekä analysoinnin paikkatietojärjestelmissä (GIS).

Yleisimmät korkeusmallityypit ovat digitaalinen korkeusmalli (DEM), digitaalinen pinnankorkeusmalli (DSM) ja digitaalinen maanpinnan malli (DTM). DEM kuvaa maanpinnan korkeutta ilman kasvillisuutta ja rakenteita; DSM tallentaa koko pinnan korkeuden, mukaan lukien kasvillisuuden ja rakennukset; DTM viittaa maanpinnan geometriaan sellaisenaan, jolloin kasvillisuus ja rakenteet on poistettu tai käsitelty erikseen.

Lähteet ja menetelmät: korkeusmallit tuotetaan muun muassa laserkeilauksella (LiDAR), fotogrammetrialla, SAR- tai InSAR-tekniikoilla sekä mittaus- ja karttaperusteilla. Julkisia aineistoja ovat muun muassa SRTM- ja ASTER-tiedot sekä maanmittauslaitosten tuottamat korkeusmallit, joita julkaistaan eri resoluutioin ja koordinaatistoina. Korkeusmallien tarkkuus riippuu lähteistä, resoluutiosta ja vertikaalidatasta (esim. orthometrinen korkeus).

Käyttökohteita ovat hydrologia ja tulvasuojelu, vesistöjen hallinta, maankäyttö- ja kaupunkisuunnittelu, liikenneinfrastruktuuri sekä 3D-visualisointi ja simulaatiot kuten sade- ja virtausmallinnus.

Rajoitteita ovat puuttuvat tai epäjatkuvat tiedot, virheet sekä eroavaisuudet eri lähteiden välillä. Laadun parantamiseksi korkeusmallia täydennetään, suodatetaan ja yhdistetään useista lähteistä tulevia tietoja sekä sovitetaan oikeaan vertikaalidataan.