korkeusmallia

Korkeusmalli on grid-pohjainen esitys Maan pinnan korkeuksista. Se tallentaa korkeusarvot säännöllisessä ruudukossa, ja jokaiselle ruudun solulle on määritelty sen korkeus. Korkeusmallit ovat keskeisiä geoinformatiikan ja kartoituksen välineitä, sillä ne mahdollistavat kolmiulotteisen analyysin ja visuaalisen esityksen.

Yleisiä korkeusmallityyppejä ovat digitaalinen korkeusmalli (DEM), digitaalinen pinnankorkeusmalli (DSM) sekä digitaalinen maastonmalli/tarkoituksellinen maa- ja maaston korkeus (DTM). DEM kuvaa pinnan korkeuksia ilman suuria rakennetta tai kasvillisuutta, DSM sisältää näkyvän pinnan kuten kasvillisuuden ja rakenteet, ja DTM pyrkii edustamaan maanpintaa mahdollisimman tarkasti poistamalla suurimmat epätyypilliset objektit.

Korkeusmallit tuotetaan usein LiDAR-pisteaineistosta, fotogrammetrisesta aineistosta tai satelliittidatasta. Mallin luomiseen kuuluu pisteaineiston yhdistäminen ruudukkoon ja korkeusarvojen interpolointi, jotta jokaiselle ruudulle saadaan arvo. Yleensä korkeus ilmoitetaan metreinä ja suhteessa tiettyyn vertikaaliseen viitekehykseen, kuten geoidin tai ellipsoidisen pinnan vertikaaliseen referenssiin.

Käyttökohteita ovat hydrologia, tulvasimuloinnit, rakennus- ja maankäyttöanalyysit sekä 3D-visualisointi ja kaupunkisuunnittelu. Korkeusmallien avulla voidaan analysoida maastonvaihteluita, vesistöjen virtauksia ja tilojen kolmiulotteista käsittelyä. Rajoitteisiin kuuluu mittausvirhe, erilaiset resoluutiot ja datan kattavuus sekä erot eri mallityyppien välillä, erityisesti DSM:n ja DEM:n erojen aiheuttama tulkinnan epäselvyys.