korkeataajuuksisissa

Korkeataajuuksisissa viittaa tiloihin, laitteisiin ja ilmiöihin, jotka esiintyvät suurilla taajuuksilla sähkömagneettisen spektrin alueella. Suomenkielisessä teknisessä kielessä raja-arvot vaihtelevat kontekstin mukaan; radiotekniikassa korkeat taajuudet ovat usein joka tapauksessa megahertseistä (MHz) eteenpäin, ja ne ulottuvat gigahertseille (GHz) sekä ylemmäs. Termi kattaa sekä sähkömagneettisen säteilyn että sen hallintaan ja käyttöön liittyvät ilmiöt.

Korkeataajuuksisissa ollaan erityisen lähellä lyhyempiä aaltoja, mikä muuttaa piirit ja rakenteet huomioitta käytännön suunnitteluun. Aaltojen lyhentyneet aallonpituudet vaikuttavat komponenttien mitoittamiseen, liitäntöihin ja impedanssien hallintaan. Siirtolineteoria sekä kohdistus ja häiriöiden ehkäisy korostuvat. Johtimissa esiintyy ihonvaikutusta, dielektrisen materiaalin taajuusriippuvaisia häviöitä sekä dispersioita, mikä vaikeuttaa tarkkaa mallintamista ja mittaamista. Näin korkeataajuksisissa asetelmissa suunnittelu ja layout ovat erityisen kriittisiä.

Sovelluksia ovat langattomat viestintäjärjestelmät, tutka- ja satelliittiyhteydet, mikroaaltouunit sekä joihinkin lääketieteellisiin kuvantamismenetelmiin liittyvät ratkaisut. Tutkimuksessa korkea-taajuusalueiden kehitys sisältää mikroaaltotekniikan, RF-suunnittelun sekä terahertzien teknologioiden kehittämisen sekä risteyksiä fotoniikan kanssa.

Haasteisiin kuuluvat radiokäytön sääntely ja spektrin hallinta, häiriöt ja EMC-ongelmat, lämpötilariippuvuus sekä valmistustoleranssit. Kehitystyössä hyödynnetään usein elektromagneettista simulointia ja tarkkaa mittausta, esimerkiksi vektoriaalisia verkkoanalysaattoreita sekä aikadomainisia mittausmenetelmiä.