konversioehdot

Konversioehdot ovat kielitieteellinen käsite, joka kuvaa oletuksia siitä, miten sana voi muuttaa sanaluokkaansa ilman erillisiä morfologisia lisäyksiä. Konversio, eli nolladerivaatio, tarkoittaa tässä yhteydessä sanan syntaktisen tehtävän muutosta ilman lisäyksiä tai affixeja. Eri kielissä konversio voi toteutua eri tavoin, ja sen mahdollisuudet sekä rajoitteet riippuvat kielen rakenteesta ja sanastosta.

Esimerkkejä konversiosta esiintyy usein kielten välisissä ristikkäisissä sanoissa, joissa sama muoto toimii sekä sanana että toisen sanaluokan edustajana. Esimerkiksi englannissa sana run voi olla sekä verbi ("to run") että substantiivi ("a run"), ja vastaavasti park toimii sekä verbi- kuin substantiivimuodossa osana lauseen kontekstia. Näiden esimerkkien perusteella konversio ei välttämättä vaadi muotoa koskevia muutoksia, vaan sanan syntaktinen tehtävä voi muuttua käyttökontekstin mukaan.

Konversioehdot koostuvat useista alustuksista: syntaktisen uudelleenanalyysin mahdollisuus, semanttisen laajentumisen tarve sekä kielen tuotannon ja tallennuksen dynamiikka. Yleisesti ottaen ne pyrkivät selittämään, miksi jotkin sanat voivat lisätä käyttöä toisiin sanaluokkiin ilman erillisiä muotoja, sekä millaiset kielelliset ja kommunikatiiviset tekijät edistävät tällaisen muutoksen pysyvyyttä ja tuotavuutta. Kritiikissä korostuu, että konversio on ei universaali ilmiö: sen voimakkuus ja yleisyys vaihtelee kielittäin, ja monimutkaisempien morfologioiden kielissä konversio voi olla rajallisempaa.

Lisätietoja konversiosta löytyy suhteessa zero-derivationin tutkimukseen sekä sanastollisiin ja syntaktisiin ilmiöihin liittyvissä lähteissä. Konversioehdot tarjoavat välineen ymmärtää, miten sanojen luokat voivat kehittyä kielen käytännön kautta.