kontrastianalyysi

Kontrastianalyysi on soveltavan kielitieteen menetelmä, jossa kahden kielen rakenteellisia ja käytöllisiä järjestelmiä vertaillaan systemaattisesti. Tarkoituksena on tunnistaa erot ja samankaltaisuudet, joiden ajatellaan vaikuttavan toisen kielen oppimiseen. Termi viittaa suoraan englannin termiin contrastive analysis ja sen taustalla on ajatus, että oppijoiden äidinkieli (L1) voi selittää virheitä toisessa kielessä (L2).

Menetelmää käytetään tyypillisesti seuraavasti: valitaan tutkittavat kielelliset osa-alueet (esim. fonologia, morfologia, syntaksi, sanasto, pragmatiikka), rakennetaan kaksikielinen kontakti- ja erotuskuvaus, ja tehdään johtopäätöksiä siitä, mitkä ominaisuudet saattavat aiheuttaa oppimisvaikeuksia. Kontrastianalyysi sai alkunsa Lado’n Contrastive Analysis Hypothesis -käsitteestä ja siitä kehittyneistä käytännön sovelluksista kieltenopetuksessa ja materiaalien suunnittelussa.

Sovellukset ja hyödyt liittyvät erityisesti kurssien suunnitteluun, oppikirjojen ja tehtävien kohdentamiseen sekä virheiden ennakoimiseen. Kontrastianalyysi antaa usein systemaattisen lähtökohdan kehittää opetusmateriaalia, joka painottaa flips-eroja ja kulttuurisidonnaista käyttöä sekä auttaa opettajia varaamaan käännösepäilyt.

Rajoitukset huomioivat, että monet virheet syntyvät muista tekijöistä kuin L1-erot, kuten universalistiset kielelliset taipumukset, oppimisstrategiat tai oppimisen konteksti. Siksi nykykielitieteessä kontrastianalyysi näkökulmana toimii usein yhteistyössä muun analyysin kanssa eikä yksinään ennusta kaikkia oppimisen ilmentymiä. Esimerkkeinä ovat englannin artikkelien käyttö suomalaiselle oppijalle sekä sanastolliset false friends.