kontekstuaalisuuteen

Kontekstuaalisuus on yleisnimi useille teorioille, joiden mukaan kielen merkitys ja joidenkin lauseiden totuusarvo riippuvat kontekstista. Se ilmenee sekä kielitieteessä että filosofiassa siten, että sama ilmaisu voi saada erilaisen merkityksen tai johtaa erilaisiin totuusarvioihin eri tilanteissa. Yleensä kontekstuaalisuus jaetaan kieliopilliseen/semanttiseen ja epistemologiseen muotoon.

Episteminen kontekstualismi väittää, että tietoilmaisujen oikeutuksen kriteerit ovat kontekstiriippuvaisia. Tämä tarkoittaa, että sama lause voi olla tosi tai epätosi riippuen siitä, millaisia vaatimuksia, riskejä tai tarkoituksia tilanteessa asetetaan. Teoriassa tunnetuimpia puolestapuhujia ovat Keith DeRose ja muut, jotka ovat argumentoineet, että tietoa koskevat standardit muuttuvat kielenkäytön kontekstin mukaan.

Semanttinen (tai kieliopillinen) kontekstualismi korostaa puolestaan sitä, miten sanan tai lauseen sisällön viite ja merkitys voivat riippua kontekstista, puheen tarkoituksesta ja pragmatiikasta. Tällainen näkökulma selittää, miksi samat ilmaukset voivat referoida eri asioihin tai tuottaa erilaisen tulkinnan eri kuulijoille.

Kritiikit huomauttavat, että kontekstuaalisuudet eivät aina ratkaise epäselvyyksiä kieliopillisissa ilmiöissä eivätkä välttämättä tarjoa yksiselitteisiä totuuden tai tiedon perusteita. Lisäksi jotkut kriitikot varoittavat, että liiallinen kontekstin korostaminen voi heikentää kielen ja totuuden selkeyttä.

Kontekstuaalisuuden tutkimus on aktiivinen ala, joka yhdistää kielitieteen, epistemologian ja kognitiivisen tieteen suuntia. Se pyrkii valaisemaan, miten konteksti muokkaa kielen käyttöä ja tiedon muodostumista.