kontaktikortteihin

Kontaktikortti on pieni kortti, jolla on henkilön tai yrityksen yhteystiedot. Sillä tarkoitetaan sekä perinteistä fyysistä korttia että digitaalista vastaavaa, ja termiä käytetään yleisesti liikeyhteyksissä sekä verkostoitumisessa. Kontaktikortteja voidaan puhua myös sanastossa monikossa (kontaktikortit) ja kieliopillisesti illatiivissa (kontaktikortteihin), kun kuvaillaan yhteystietojen jakamisen tai siirtämisen tilannetta.

Fyysinen kontaktikortti

Fyysisen kontaktikortin tyypillinen koko on suunnilleen 85 × 53 millimetriä, mutta kooltaan ja muodoltaan kortit vaihtelevat. Yleisiä sisältöjä ovat henkilön nimi, titteli, organisaatio, puhelinnumero, sähköpostiosoite ja mahdollisesti osoite sekä verkkosivu. Kortin ulkoasu heijastaa yksilön tai yrityksen brändiä: logo, värit ja typografia sekä selkeä luettavuus ovat tärkeitä. Monipuolisia kortteja käytetään edelleen erityisesti verkostoitumistilanteissa, messuilla ja tapaamisissa.

Digitaaliset kontaktikortit

Digitaaliset kontaktikortit voivat olla vCard- tai me-card -tiedostoja, joita vastaanottaja voi tallentaa yhteystietoihinsa. Lisäksi kortteihin lisätään usein QR-koodi tai NFC-tunniste, jonka skannamalla tai koskettamalla saa yhteystiedot suoraan ladattavaksi tai jaettavaksi. Digitaalisen jakamisen etuja ovat helppous, päivitettävyys ja mahdollisuus linkittää lisätietoja, kuten verkkosivut tai sosiaalisen median profilit.

Käytännöt ja kulttuuri

Yhteystietojen vaihtaminen on yleistä liiketapaamisissa; korttien antaminen kädenpuristuksen yhteydessä ja vastaanottamisen kiittäminen ovat normaaleja käytäntöjä. Nykyään digitalisoituminen on yleistymässä, mutta fyysiset kortit fläkeineen ovat yhä yleisiä erityisesti perinteisissä verkostoitumistilanteissa.