konsentrointimenetelmät

Konsentrointimenetelmät ovat joukko tekniikoita, joita käytetään yhdisteiden tai aineiden pitoisuuden lisäämiseen liuoksessa tai seoksessa. Näitä menetelmiä hyödynnetään laajasti kemiassa, biotekniikassa, elintarviketeollisuudessa ja ympäristötekniikassa. Tavoitteena on yleensä poistaa ylimääräistä liuotinta tai muita aineosia, jotta halutun komponentin pitoisuus nousisi.

Yleisiä konsentrointimenetelmiä ovat haihdutus, jossa liuotin poistetaan lämmön avulla. Tislaus on toinen yleinen menetelmä, joka perustuu eri komponenttien erilaisiin kiehumispisteisiin. Uutto, erityisesti nestemäis-nestemäisuutto, perustuu aineiden erilaisiin liukoisuuksiin kahdessa toisiinsa sekoittumattomassa liuottimessa. Kromatografiset menetelmät, kuten pylväskromatografia, mahdollistavat yhdisteiden erottamisen ja samanaikaisen konsentroinnin perustuen niiden erilaisiin vuorovaikutuksiin stationaarisen ja liikkuvan faasin kanssa. Myös kuivaus ja pakastetisläys ovat menetelmiä, joilla voidaan saavuttaa konsentrointi. Valittava menetelmä riippuu käsiteltävän aineen ominaisuuksista, tavoitellusta konsentraatioasteesta sekä mahdollisista vaatimuksista aineen puhtaudelle.