konformisuuteen

Konformisuuteen tarkoitetaan yksilön muuttamista käyttäytymisessään, uskomuksissaan tai mielipiteissään sopeutuakseen ryhmän normeihin tai odotuksiin, todellisen tai kuvitellun paineen vaikutuksesta. Se voi ilmetä sekä julkisesti että yksityisesti, ja sitä voidaan selittää sekä sosiaalisella paineella että informaatiolla siitä, mikä ryhmän mielestä on oikea.

Konformisuudessa voidaan erottaa kaksi päämekanismia. Normatiivinen konformisuus syntyy halusta tulla hyväksytyksi ja välttää hylkäämistä; yksilö muuttaa käytöstään saadakseen ryhmän hyväksynnän, vaikka oma uskomus pysyisi muuttumattomana. Informatiivinen konformisuus syntyy epävarmuuden vallitessa: ihminen käyttää ryhmän ratkaisuaan oikeana tai ollakseen varmempi omien päätöstensä kanssa.

Historiallisesti konformisuutta on tutkittu laajasti sosiaalipsykologiassa. Solomon Aschin kuuluisissa line-judgement -kokeissa 1950-luvulla noin kolmasosa vastauksista oli konformistisia: osallistujat vastasivat ryhmän väärin, vaikka heillä itsellään oli selvä omakohtainen käsitys. Tutkimukset osoittivat myös, että konformisuuteen vaikuttivat ryhmäkoko, yksimielisyys, tehtävän vaikeus sekä kulttuuriset tekijät; suurin vaikutus nähtiin kun ryhmä oli yhtenäinen ja tehtävä epävarmuutta aiheutti.

Konteksteja konformisuudesta löytyy arjesta ja instituutioista: muodin, kielimuotojen ja normien omaksuminen sekä työpaikan ryhmäpaineet. Konformisuus voi edistää sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja oppimista, mutta se voi heikentää kriittistä ajattelua ja luovuutta tai johtaa ryhmäajatteluun. Vastustuskeinoja ovat kriittinen ajattelu, erimielisyyksien terve synnyn ja turvallisen ilmapiirin luominen, jossa erilaiset näkemykset ovat sallittuja.