konektivismia

Konektivismia on oppimisteoria, joka syntyi digitaalisella aikakaudella. Sen kehittivät George Siemens ja Stephen Downes 2000-luvun alussa. Konektivismin keskeinen ajatus on, että oppiminen tapahtuu verkostojen ja yhteyksien kautta. Tietoa ei enää nähdä vain yksilön sisäisenä prosessina, vaan se sijaitsee hajautetusti verkostoissa, joihin yksilöt voivat liittyä ja joista he voivat ammentaa.

Tämä teoria korostaa teknologian roolia oppimisessa. Internet, sosiaalinen media ja muut digitaaliset työkalut mahdollistavat tiedon jakamisen ja uusien yhteyksien luomisen. Oppiminen ei ole enää sidottu fyysisiin tiloihin tai tiukasti määriteltyihin oppimiskokonaisuuksiin. Sen sijaan se on jatkuva prosessi, joka tapahtuu koko elämän ajan.

Konektivismissa korostetaan myös yksilön kykyä navigoida, arvioida ja yhdistellä tietoa eri lähteistä. Tieto on jatkuvasti muuttuvaa, ja siksi kyky luoda ja ylläpitää yhteyksiä on tärkeämpää kuin tiedon ulkoa opettelu. Oppija on aktiivinen toimija, joka rakentaa omaa oppimistaan vuorovaikutuksessa muiden ja digitaalisten resurssien kanssa. Konektivismia tarjoaa uudenlaisen näkökulman oppimiseen ja sen kehitykseen digitaalisessa ympäristössä.