Konektivismissa

Konektivismi on oppimisteoria, joka syntyi digitaalisella aikakaudella. Sen keskeinen ajatus on, että oppiminen tapahtuu verkostoissa, ja tieto on hajautettu monien erilaisten tietolähteiden ja ihmisten keskuuteen. Konektivismin mukaan oppiminen ei ole vain yksilön sisäinen prosessi, vaan se on sosiaalinen ja yhteistyöhön perustuva toiminta, joka hyödyntää digitaalisia teknologioita.

Teorian kehittäjät, kuten George Siemens ja Stephen Downes, korostavat, että tieto on jatkuvasti muuttuvaa ja että kyky navigoida ja muodostaa yhteyksiä näiden verkostojen sisällä on tärkeämpää kuin pelkkä tiedon ulkoa opettelu. Oppimisympäristöt konektivismissa ovat usein hajautettuja ja sisältävät monenlaisia resursseja, kuten verkkosivustoja, blogeja, sosiaalista mediaa ja muita digitaalisia alustoja. Yksilön rooli on aktiivinen tiedon etsijä ja kokoaja, joka luo omia oppimispolkujaan ja osallistuu yhteisölliseen tiedon rakentamiseen.

Konektivismi eroaa perinteisistä oppimisteorioista, kuten behaviorismista ja konstruktivismista, painottamalla hajautetun tiedon ja verkostojen merkitystä. Se ei kuitenkaan pyri korvaamaan aiempia teorioita, vaan täydentämään niitä uuden teknologisen todellisuuden mukaisesti. Konektivismin keskeisiä periaatteita ovatkin kyky tunnistaa yhteyksiä, oppia datavirroista ja ylläpitää jatkuvia oppimisverkostoja.