Konektivismi

Konektivismi on oppimisteoria, joka syntyi digitaalisella aikakaudella. Sen kehittäjät, kuten George Siemens ja Stephen Downes, ovat kuvanneet sitä yhtenä "verkottuneen aikakauden oppimisteorioista". Konektivismin keskeinen ajatus on, että tieto on jakautunut verkostoihin, ja oppiminen tapahtuu näiden verkostojen muodostamisessa, ylläpitämisessä ja navigoinnissa.

Teorian mukaan oppiminen ei ole pelkästään yksilön aivoissa tapahtuvaa prosessia, vaan se on myös sosiaalinen ja yhteisöllinen toiminta. Tieto voi sijaita missä tahansa – se voi olla ihmisissä, organisaatioissa, tietokannoissa tai digitaalisissa resursseissa. Oppiminen on kykyä muodostaa yhteyksiä näiden tietolähteiden välille ja luoda uutta tietoa. Konektivismi korostaa teknologian roolia oppimisessa, sillä digitaaliset verkot mahdollistavat tiedon nopean jakautumisen ja laajan saavutettavuuden.

Keskeisiä käsitteitä konektivismissa ovat esimerkiksi verkostot, solmut (jotka voivat olla ihmisiä tai tietoa), yhteydet ja jakautunut tieto. Oppimisprosessia kuvataan usein dynaamisena ja jatkuvana toimintana, jossa yksilö liikkuu verkostoissa, tunnistaa relevantteja tietoja ja muodostaa niistä merkityksellisiä kokonaisuuksia. Kritiikkiä konektivismia kohtaan on esitetty muun muassa sen käsitteiden epämääräisyydestä ja liiallisesta teknologiasidonnaisuudesta.