kondensoituminen

Kondensoituminen on kaasusta nestemäiseksi muuttuvan aineen tiivistymistä, yleisimmin vesihöyryn muuttumista vedeksi. Prosessi tapahtuu, kun ilman lämpötila laskee tai vesihöyry tiheys kasvaa siten, että ilma saavuttaa kastepisteensä. Tällöin vesihöyry tiivistyy pieniksi pisaroiksi.

Keskeisiä käsitteitä ovat kastepiste ja suhteellinen ilmankosteus. Kun ilma on lähellä tai alittaa kastepisteen, vesihöyry tiivistyy. Kondensoitumisen ilmiöitä ovat muun muassa kaste aamulla, huurun muodostuminen laseihin ja sumun sekä pilvien synty.

Ilmiö esiintyy sekä luonnossa että ihmisrakennuksissa. Kaste ja sumu ovat luonnon ilmentymiä kondensoitumisesta; rakennuksissa kondensoituminen voi aiheuttaa märkiä pintoja, kosteuden aiheuttamaa homekasvun riskiä sekä rakenteellisia vaurioita, jos kosteutta ei hallita.

Hallinta ja ehkäisy koostuvat lämpöeristyksestä, kosteudenhallinnasta, ilmanvaihdon parantamisesta sekä kosteuden lähteiden poistamisesta. Rakenteissa voidaan käyttää kosteutta estäviä tai kosteuden siirtäviä kalvoja ja tehokkaita ilmanvaihtojärjestelmiä.

Fysisesti kondensoituminen vapauttaa latenttia lämpöenergiaa vesihöyryn tiivistyessä. Se on keskeinen ilmiö meteorologiassa, hydrologiassa ja rakennustieteessä, ja sen ymmärtäminen on tärkeää sekä luonnonilmiöiden että rakennusten toiminnan kannalta.