kondensaatiopolymeereista

Kondensaatiopolymeerit ovat polymeerejä, jotka muodostuvat, kun kaksi tai useampi monomeerimolekyyli yhdistyy toisiinsa kovalenttisella sidoksella. Tässä prosessissa tyypillisesti poistuu pieni molekyyli, kuten vesi tai metanoli, ja tämä on syy nimitykseen kondensaatiopolymerysaatio. Toisin kuin additiopolymeerit, joissa monomeerit yksinkertaisesti liittyvät toisiinsa ilman sivutuotteita, kondensaatiopolymeerien muodostuminen vähentää molekyylien kokoa.

Kondensaatiopolymerysaatioon osallistuvat monomeerit sisältävät yleensä vähintään kaksi funktionaalista ryhmää, jotka voivat reagoida keskenään. Esimerkkejä yleisistä kondensaatiopolymeereistä ovat polyesterit ja polyamidit. Polyesterit muodostuvat, kun diolit (alkoholit, joissa on kaksi hydroksyyliryhmää) reagoivat dikarboksyylihappojen (karboksyylihappoja, joissa on kaksi karboksyyliryhmää) kanssa. Tässä reaktiossa muodostuu esterisidoksia ja vesi poistuu. Polyamidit, kuten nailon, muodostuvat, kun diaminit (amiinit, joissa on kaksi aminoryhmää) reagoivat dikarboksyylihappojen kanssa muodostaen amidisidoksia ja vettä. Polykarbonaatit ovat toinen esimerkki, jossa muodostuu karbonaattisidoksia. Kondensaatiopolymeerit ovat monipuolisia ja niitä käytetään monissa sovelluksissa, kuten kuiduissa, muoveissa ja liimoissa, niiden mekaanisten ominaisuuksien ja kemiallisen kestävyyden vuoksi.