koncentriointi

Koncentriointi on prosessi, jossa liuoksen tai seoksen aineiden pitoisuus kasvaa tai tilavuus pienenee siten, että lopullinen näyte on väkevämpi. Sillä on käyttöä sekä kemiassa että biotieteissä, elintarviketeollisuudessa, ympäristönhallinnassa ja näytteenvalmistuksessa. Koncentriointi voi liittyä sekä nesteisiin että kiinteisiin seoksiin, ja siihen vaikuttavat materiaalin ominaisuudet sekä haluttu lopputila.

Käytettyjä menetelmiä ovat sekä fysikaaliset että kemiallis-biologiset lähestymistavat. Fysikaaliset keinot kuten haihdutus, tislaus ja kuivatus poistavat liuottinta tai vettä, jolloin liuenneiden aineiden pitoisuus kasvaa. Kalvoteknologioissa käytetään käänteistä osmoosia, ultrafiltraatiota tai nanofiltraatiota veden ja liuottimien erottamiseen sekä pitoisuuksien tiivistämiseen. Kemialliset ja biologiset keinot voivat sisältää ioninvaihtoa, adsorptio- ja desorptioprosesseja sekä entsymaattisia tai solun sisäisiä mekanismeja.

Sovellukset vaihtelevat laboratoriosta teollisuuteen. Näytteiden valmistelu analytiikkaa varten, jolloin pienemmistä näytteistä saadaan kohtuullinen pitoisuus mittauksia varten, on yleinen käyttökohde. Elintarvikkeissa ja juomissa koncentriointi mahdollistaa väkevöinnin ja aromien säilyttämisen tai erilaisten koostumusten hallinnan. Vedenpuhdistus, ympäristömittaukset, lääke- ja bioteknologian prosessit sekä energiatehokkuuden parantaminen ovat muita keskeisiä alueita. Koncentrioinnin valinta riippuu liuottimen, liuoksen ominaisuuksien sekä lopullisen pitoisuuden ja koostumuksen vaatimuksista.