komplementtiviratuksen

Komplementtiviratuksen (komplementtijärjestelmän aktivaatio) on immuunijärjestelmän prosessi, jossa plasmaproteiinit aktivoituvat toistensa kautta ja vahvistavat vastetta mikrobeille. Aktivaatio johtaa opsoonisointiin, tulehduksen edistämiseen sekä immuunikompleksien poistamiseen, ja se on keskeinen osa sekä adaptiivista että luonnollista immuniteettia.

Kolme pääasiallista aktivaatiotapaa ovat klassinen tie, lektiinitie ja vaihtoehtoinen tie. Klassinen tie käynnistyy vasta-aineiden sitoutumisesta antigeeneihin, lektiinitie aktivoituu pinnan mannose-tyyppisten kuvioiden tunnistuksesta, ja vaihtoehtoinen tie aktivoituu spontaanisti pienellä taustasäätelyllä sekä mikro-organismeille altistumisen seurauksena. Kaikki reitit johtavat C3-konvertasien muodostumiseen: klassisessa ja lektiinissä ne ovat C4b2a, vaihtoehtoisessa C3bBb.

C3-konvertasit pilkkovat C3:n, jolloin syntyy C3a ja C3b. C3b liittyy konvertasiin muodostaen C5-konvertaasin: C4b2a3b klassisessa/lektinisessä ja C3b2Bb vaihtoehtoisessa reitissä. C5-konvertasi puolestaan aloittaa kaasun C5b, joka käynnistää uloimman kyvyn MACin (C5b-9) muodostumiseen ja mikrobien solukalvon läpäisyyn.

Komplementti edistää opsoonisointia C3b:n avulla sekä rekrytoi tulehduksellisia soluja ja anafylatoksiineja (C3a, C5a), jotka lisäävät verisuonten läpäisevyyttä ja neutrofiilien sekä muiden immuunisolujen kulkua alueelle. MAC voi lyödä yksittäisiä soluja, kuten bakteerien ja joidenkin solukalvoa varten.

Säätely on välttämätöntä: tekijät H ja I sekä solukalvon reseptorit CD55 (DAF) ja CD46 (MCP) sekä CD59 (protectin) estävät ylivirittymisen. Puutteet tai vika säätelevissä osissa voivat altistaa vakaville infektioille tai liittyä autoimmuunivaurioihin ja kroonisiin tulehduksiin. Ymmärrys komplementtiviratuksesta on olennaista sekä perusr كون immunologiaan että kliinisiin sairauksiin ja niiden hoitoon.