kolonnit

Kolonnit ovat rakennusosia, jotka kannattavat kuormaa yläpuolelta ja siirtävät sen perustusihin. Ne voivat olla yksittäisiä pylväitä tai rivissä järjestettyjä, jolloin muodostuu kolonnadi, käytäväryhmä, esimerkiksi portikoita ja atrioita kehystävä pylväiden rivi. Kolonnien tehtävänä on sekä kantaa että rytmittää tilaa, ja ne voivat toimia sekä rakenteellisina että esteettisinä elementteinä.

Klassisessa arkkitehtuurissa kolonnit jaetaan usein orders-haarukoihin: dorinen, ioninen ja korinttilainen, sekä näiden yhdistelmät kuten composite. Kukin order eroaa kapiteli- ja saarnamuodoiltaan sekä kolonnin kappaleiden suhteista. Puhutaan myös yksinkertaisemmasta tuskan (Tuscan) orderista. Kolon lightweightina voi olla pyöreä tai neliön muotoinen; useimmat klassiset kolonnit ovat puuraisuun kiiltofluteerattuja tai sileitä, ja niillä on kapiteeli, jalusta ja sokkeli.

Rakenteellisesti kolonnit voivat olla kivestä, tiilestä, betonista tai teräksestä. Niiden päätarkoitus on kantaa ja välittää kuormaa, mutta ne vaikuttavat myös rakennuksen ilmeeseen ja maisemaan. Kolonnat voivat olla ulko- tai sisäkäytössä, kuten temppelien pylväät, kirkkojen holvikäytävät, atriumit ja kolonnadit. Modernissa arkkitehtuurissa kolonnit voivat olla erillisiä kantavatorpia, jatkuvia pylväitä tai osa kehittynyttä rakennetta, jossa teräs- ja betonipilarit muodostavat yhteiset rajapinnat.

Kolonnit ovat olennainen osa sekä historiallista että nykyaikaista arkkitehtuuria. Ne luovat mittasuhteita, rytmiä ja monumentaalisuutta tiloihin, joissa kestävät voimat yhdistyvät estetiikkaan.