temppelien

Temppelien on suomen kielen genetiivimuoto sanasta temppeli. Sitä käytetään viittaamaan useisiin temppeliin tai temppelien ominaisuuksiin. Temppeli tarkoittaa yleensä rakennusta tai tilaa, jossa suoritetaan uskonnollisia rituaaleja ja jumaluuden palvontaan liittyviä toimintoja. Eri kulttuureissa temppelit voivat erota paljon arkkitehtuuriltaan ja tarkoitukseltaan, mutta niissä on usein yhteinen ajatus pyhästä tilasta ja keskitetyistä rituaaleista.

Maailman kulttuureissa temppelit voivat olla erillisiä rakennuksia tai suuria komplekseja, jotka on omistettu yhdelle jumaluudelle tai useammalle. Arkkitehtuuri vaihtelee suuresti: kreikkalaiset ja roomalaiset temppelit korostavat yleensä pylväikköjä ja pyhääkumpujen ympärille rakennettuja tiloja; hindulaiset temppelit voivat sisältää monitasoisia kappaleita, kulmikkaita saleja ja koristeellisia tornityyppejä; buddhalaiset temppelit ja viharat encapsuloivat puitteita, joissa rituaalit ja meditaatio ovat keskeisiä; kiinalaiset ja japanilaiset temppelit yhdistävät usein juhla- ja palvontatilat sekä pihan elementtejä.

Rituaalit, symboliikka ja liturgia ovat usein temppelitoiminnan ytimessä. Temppelirakennukset hoitavat papit, munkit tai vapaaehtoiset yhteisöt, ja niiden tilat voivat sisältää uhrialttareita, pyhiä saleja sekä tiloja rituaaleille ja paastoille. Temppelien merkitys liittyy usein yhteisön identiteettiin, taloudelliseen ja sosiaaliseen toimintaan sekä uskonnollisen elämän rytmittämiseen.

Suomessa sana temppeli esiintyy pääasiassa akateemisissa, vertailevan uskonnon tai historiallisen kontekstin teksteissä; arkikielessä kyseeseen tulevat yleisemmin kirkko, moskeija tai synagoga. Temppelien käsite on kuitenkin globaali ja sitä käytetään kuvaamaan monien uskontojen pyhiä tiloja.