kolmivärimalli

Kolmivärimalli, eli tristimulusmalli, on näkemän teoria, jonka mukaan ihmisen värihavainto muodostuu kolmesta tappisolusta verkkokalvolla. Näiden S-, M- ja L-tappisolujen vasteet vastaavat lyhyille, keskisille ja pitkille aallonpituuksille, ja värisävyjen kokeminen syntyy näiden kolmen vasteen yhdistelmistä. Värit voidaan määritellä kolmena koordinaattina tai kolmen primäärivärin sekoituksena.

Historia ja perusta: Teorian kehittivät 1800-luvulla Thomas Young ja Hermann von Helmholtz. Värinmittauksissa käytettiin kolmea primääriä, joiden avulla pystyttiin toistamaan suurin osa näkemistämme väreistä, mikä osoitti väreihin vaikuttavien tappisolujen kolmiportaisen jakautuman.

Mekanismi ja metamers: Väri syntyy tappisolujen vasteiden lineaarisesta yhdistelmästä; kolmen vasteen painotusten avulla voidaan kuvata melkein mitä tahansa näkyvää väriä. Eri spektrit voivat tuottaa saman kolmiulotteisen vasteen, eli saman värihavainnon, ilmiötä kutsutaan metamereiksi. Kolmivärimalli on hyvä kuvaamaan perusnäkökulmaa, mutta se ei yksin tarkoita kaikkia värin ja valaistuksen vaikutuksia.

Sovellukset ja yhteys värijärjestelmiin: Digitaalisessa väreissä käytetään usein RGB-tilaa, joka perustuu kolmeen primääriväriin. Perusväriarvot voidaan muuntaa CIE XYZ -järjestelmään, joka on johdettu tristimulusperiaatteesta ja sovellettavissa erilaisiin laitteisiin sekä väriavaruuksiin kuten sRGB ja L*a*b*. Näin kolmiatriaisia arvoja voidaan käsitellä laitteesta toiseen.

Rajoitukset ja lisäykset: Kolmivärimalli stimuloi aistinvaraisen värikuvan syntyä, mutta värien prosessointi tapahtuu myöhemmin aivoprosesseissa ja siihen liittyy myös vastaväriteoria (opponent-process). Lisäksi värierot ja väriherkkyysturvat vaihtelevat yksilöllisesti, ja jotkut väri-ilmiöt eivät täysin noudata lineaareja sekoitusperiaatteita. Silti malli on keskeinen perusta värien ymmärtämiselle ja hallinnalle.