kokonaisverokustannus

Kokonaisverokustannus on taloudellinen käsite, jota käytetään kuvaamaan verojen ja pakollisten maksujen yhteisvaikutusta yksilön, kotitalouden, yrityksen tai koko yhteiskunnan taloudessa tietyn ajanjakson aikana. Se mittaa verotaakkaa – ei ainoastaan nimellistä veroprosenttia vaan kaikkien maksujen kokonaiskustannusta, mukaan lukien tuloverot, sosiaaliturvamaksut ja kulutukseen kohdistuvat verot. Määritelmä ja laskentatapa voivat vaihdella käyttötarkoituksen mukaan.

Keskeiset komponentit koostuvat yleensä: tuloveroista (henkilö- ja yhteisövero), sosiaaliturvamaksuista, arvonlisäverosta sekä muista kulutus-, omaisuus-, kiinteistö- ja välillisiä veroista sekä mahdollisista tulleista ja pakollisista maksuista. Verojen osuus voi liittyä tuloon, kulutukseen tai tuotantoon, riippuen siitä, miten kokonaiskustannus lasketaan.

Mittaaminen ja tulkinta: kokonaisverokustannusta voidaan tarkastella sekä kotitalouksien että kokona economyn näkökulmasta. Yleisiä mittareita ovat effektiivinen veroprosentti (verojen ja maksujen osuus käytettävissä olevasta tulosta tai kulutuksesta) sekä verotulojen osuus bruttokansantuotteesta. Veron kokonaisvaikutusta voidaan lisäksi tarkastella veron wedges – eli se kuvaa, miten verot vaikuttavat työvoiman tarjontaan ja investointeihin.

Käyttö ja rajoitteet: kokonaisverokustannusta käytetään maiden välisessä vertailussa, veropohjan laajuuden sekä julkisen talouden suunnittelussa. Tulokset riippuvat siitä, mitä mukaan lasketaan ja milloin mittaus tehdään, ja ne voivat vaihdella tilastointitavasta sekä ajankohdasta riippuen.

Esimerkkejä: tilastollisessa yhteydessä kokonaisverokustannus voidaan esittää verojen osuutena BKT:stä tai kotitalouksien käytettävissä olevan tulon suhteessa. Pitkällä aikavälin tarkastelussa korkea kokonaisverokustannus voi viitata laajaan veropohjaan tai korkeaankin verokohtaimeen, mutta se ei yksin määritä kannustimia tai oikeudenmukaisuutta.