kokonaisvaltaisuudessa

Kokonaisvaltaisuus on käsite, jota käytetään erityisesti filosofiassa, sosiaalitieteissä, kasvatuksessa sekä terveydenhuollossa viittaamaan lähestymistapaan, jossa huomioidaan ilmiön kokonaisuus sekä osien väliset vuorovaikutukset. Siinä korostetaan kontekstuaalisuutta, moniulotteisuutta ja eri ulottuvuuksien integraatiota ennen kuin keskitytään pelkästään yksittäisiin osiin tai mekanismeihin. Kokonaisvaltaisuutta voidaan pitää vastakohtana reduktionistiselle ajattelulle, joka pyrkii selittämään ilmiön pelkästään sen pienimmän koostuvan yksikön kautta.

Etymologisesti kokonaisvaltaisuus koostuu sanoista kokonainen ja valtaisuus, joiden merkitykset viittaavat kokonaisuuteen ja sen laajuuteen. Sanan taipuminen -ssa muodossa kokonaisvaltaisuudessa tarkoittaa tilaa tai olotilaa, jossa asian tarkastelu azetetaan kokonaisvaltaisesti. Termi on vakiintunut suomenkielisessä akateemisessa keskustelussa 1900-luvun lopulta lähtien ja sitä käytetään laajasti kuvaamaan holistisia tai systemaattisia lähestymistapoja.

Käyttökonteksteja ovat muun muassa opetuksen ja kasvatuksen kokonaisvaltaisuus (oppimisen ja kasvatuksen huomiointi kokonaisvaltaisena prosessina), terveydenhuollon kokonaisvaltainen hoito (potilaan fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten tarpeiden huomiointi), ympäristö- ja yhteiskuntatieteellinen tutkimus sekä organisaatio- ja johtamiskäytännöt, joissa pyritään huomioimaan eri toimijoiden roolit, vaikutukset ja vuorovaikutukset. Kokonaisvaltaisuutta lähestytään usein järjestelmäajattelun ja monitieteisyyden kautta, jolloin ongelmia tutkitaan osien sijaan kokonaisuutena.

Kritiikki kohdistuu sen usein epätäsmällisyyteen ja käytännön toteuttamisen haasteisiin: termi voi muodostua helposti yleisönilmaisuksi, joka ei tuo selkeitä operatiivisia keinoja; onnistunut soveltaminen vaatii usein selkeitä tavoitteita, mittareita ja yhteistyötä eri alojen välillä.

Katso myös: holismi, järjestelmäajattelu, integroiva lähestymistapa, monitieteisyys.