kokonaisulkokulmien

Kokonaisulkokulmien on kuvitteellinen käsite visuaalisen muotoilun ja havaintoprosessien tutkimuksessa. Termi viittaa ilmiöön, jossa katsoja muodostaa käsityksen kokonaisuudesta pääasiassa kohteen ulkorajojen ja reunaviivojen perusteella. Käsite korostaa sitä, miten visuaaliset reunaetäisyydet voivat ohjata tulkintaa ja kokemuksen eheyttä, vaikka kohteen sisäosa olisi epäselvä tai vähemmän näkyvä.

Kokonaisulkokulmien on sovellettavissa arkkitehtuurin, graafisen suunnittelun ja digitaalisten julkaisujen visuaalisessa viestinnässä. Sillä voidaan analysoida, miten siluetti, kontrasti ja ääriviivat vaikuttavat kohteen tunnistettavuuteen sekä kokonaiskäsityksen muodostumiseen niin kaukaa kuin läheltä katsottaessa. Tutkimuksessa käytetään usein havaintotutkimuksia ja silmäliiketutkimusta, jossa seurataan katsojan katsevirtoja ja aikaviiveitä.

Kritiikissä termiä pidetään toisinaan epäselvänä ja osin päällekkäisenä gestaltin periaatteiden kanssa, kuten siluetin tulkintojen ja kokonaisuuden rekonstruoinnin kanssa. Koska käsite ei ole vakiintunut, sen sovellukset voivat vaihdella ja vaatia selvennystä eri tutkimus- ja suunnittelualoilla. Silti kokonaisulkokulmien tarjoaa kiinnostavan kehyksen keskustelulle siitä, miten ulkorajat voivat tukea tai haastaa visuaalisen viestin ymmärtämistä.