kokemustietoa

Kokemustietoa tarkoittaa tietoa, joka on syntynyt yksilön tai ryhmän kokemuksista, havainnoista ja toiminnasta. Se perustuu käytännön tekemisestä saaduihin oivalluksiin, tilanteisiin liittyvään ymmärrykseen ja palautteeseen. Kokemustieto täydentää teoreettista sekä tutkimuksellista tietoa eikä välttämättä ole yleisessä teoriakirjallisuudessa systematisoitua. Se ilmenee erityisesti konteksti- ja toimintasidonnaisena osaamisena, jota on hankittu käytännön tilanteissa.

Kokemustieto voi olla sekä hiljaista eli tacit knowledge että eksplisiittistä tietoa, joka voidaan kirjata ja jakaa. Hiljainen tieto on henkilökohtaista, kontekstisidonnaista ja sanallisesti vaikeasti ilmaistavissa, kun taas eksplisiittinen tieto voidaan kuvata ja tallentaa dokumentteihin, ohjeisiin ja standardeihin, mikä helpottaa sen jakamista.

Käytännön sovelluksissa kokemusperäistä tietoa käytetään esimerkiksi palvelumuotoilussa, laadunvarmistuksessa, koulutuksessa, terveydenhuollossa ja käyttäjäkokemuksen tutkimuksessa. Se tukee päätöksentekoa, kun teoreettinen tieto ei kata kaikkia tilanteen yksityiskohtia, ja auttaa ymmärtämään, miten asiat toimivat todellisissa olosuhteissa.

Rajoitteet: Kokemustieto on subjektiivista ja kontekstisidonnaista, jolloin siirrettävyys ja yleistettävyys voivat olla heikkoja. Muisti, tulkinnat ja vahingossa syntyneet perustelut voivat vääristää kuvaa. Paras hyöty saavutetaan yhdistämällä sitä järjestelmällisesti tarinankerronnan, tapaustutkimusten ja palautteen keräämisen sekä eksplisiittien ohjeiden ja standardien laatimisen kautta.

Kohti hyödyntämistä: Kokemusperäisen tiedon systematisointi ja jakaminen voi toteutua tarinankerronnan, tapaustutkimusten ja palautteen kautta sekä yhdistämällä Kolbin oppimisen syklin neljää vaihetta—konkreettinen kokemus, refleksoiva havainnointi, abstraktin käsitteellistäminen ja aktiivinen kokeilu—organisaation osaamisen kehittämisessä.