kivunhallintaa

Kivunhallinta on potilaan kokeman kivun lievittämiseen ja sen vaikutusten minimoimiseen tähtäävä moniammatillinen prosessi. Siihen kuuluvat sekä akuutin että kroonisen kivun arviointi ja hoito sekä kipuun liittyvien toimintakykyyn, psykologisiin ja sosiaalisiin tekijöihin puuttuminen. Tavoitteena on parantaa elämänlaatua, säilyttää tai palauttaa toimintakyky sekä vähentää kivun aiheuttamaa haittaa ja sairauden rasitusta.

Arviointi alkaa kivun laadun, voimakkuuden ja keston selvittämisellä sekä vaikutusten kartoittamisella arkeen. Käytetään kipu- ja toimintakyvyn mittareita sekä psykososiaalisen hyvinvoinnin arviointia. Hoitosuunnitelma laaditaan yhdessä potilaan kanssa ja se mukautuu hoidon edetessä. Biopsykososiaalinen lähestymistapa korostaa sekä biologisia mekanismeja että psykologisia ja sosiaalisia tekijöitä. Moniammatillinen tiimi voi koostua lääkäreistä, fysioterapeuteista, hoitohenkilökunnasta, psykologeista, apuväline- ja sosiaalialan ammattilaisista.

Hoito on usein monimuotoista. Lääkkeisiin voivat kuulua parasetamoli, NSAID:t sekä adjuvantit kuten duloksetiini tai gabapentinoidit neuropatisessa kivussa; tarvittaessa käytetään opioideja erityistilanteissa ja tiiviissä seurannassa riskit huomioiden. Ei-farmakologiset keinot kuten liikunta, fysioterapia, lämmitys ja kylmähoito, TENS, rentoutus- ja stressinhallintatekniikat sekä kognitiivinen käyttäytymisterapia ja mindfulness ovat keskeisiä. Joissain tapauksissa harkitaan kipua lievittäviä toimenpiteitä, kuten hermopäätösten pistoksia tai radiofrekvenssihoitoa, aina yksilöllisen tarpeen mukaan. Erityistä huomiota kiinnitetään krooniseen kipuun, syöpäkipuun sekä palliatiiviseen kipuun sekä lasten ja nuorten kipuun. Turvallisuuteen, potilaslähtöisyyteen ja jatkuvaan arviointiin perustuva kivunhallinta on yleisen hoitotyön keskiössä.