kirjoitusmerkit

Kirjoitusmerkit ovat kirjoitusjärjestelmän perusmerkkejä, joita käytetään sanojen ja lauseiden jäsentämiseen sekä merkitysten ilmaisemiseen. Niiden tehtävänä on osoittaa lauseen päättymistä, erottaa lauseen osat toisistaan ja rakentaa tekstin rytmiä sekä ilmaisua. Yleisesti niitä tarkastellaan välimerkkeinä, lainausmerkeinä sekä erottimina.

Välimerkit ovat kaikkein tavallisimpia kirjoitusmerkkejä. Piste merkitsee lauseen päätöksen, pilkku erottaa virkkeiden osia ja sivulauseita, puolipiste ja kaksoispiste sekävät yhteyksiä ja luetteloita, kysymysmerkki ja huutomerkki ilmaisevat kysymyksen tai voimakkaan tunteen. Ellipsi eli kolmen pisteen jono osoittaa laskua, keskeytystä tai jäähdytettyä loppua.

Lainaus- ja sulkumerkit ympäröivät puhuttua tekstiä tai toisen henkilön sanoja. Yleisimpiä ovat lainausmerkit sekä mahdolliset kulmamuotoiset lainausmerkit, kuten « ja ».

Murtoviiva ja tavuviiva liittyvät sananmuodostukseen ja luontevaan tekstin rytmitykseen. Murtoviiva (pitkä viiva) voi korvata lisäystä tai erottelua, kun taas tavuviiva (hyphen) yhdistää sanoja tai merkitsee rivin katkosta.

Käyttö ja kehitys: Kirjoitusmerkit voivat vaihdella kielittäin ja tyylisuunnittain. Digitaalissa teksteissä niiden representaation varmistaa Unicode-merkistö, joka mahdollistaa laajan valikoiman merkkityyppejä ja kirjoitusasuihin liittyviä sävyjä.