kirjasidonta

Kirjasidonta on prosessi, jolla sivut, kansi ja mahdollinen selkämys muodostavat kirjan. Se kattaa sekä käsityöläisen että teollisen tuotannon ja sisältää erilaisia sidontatekniikoita sekä materiaaleja. Sidonta voidaan jakaa kahteen pääkategoriaan: käsinsidonta ja teollinen sidonta.

Käsinsidonta on perinteinen tapa, jossa sivut voidaan ommella tai liimata kiinni kantta vasten ja kansi asetetaan päälle. Teollinen sidonta hyödyntää automaattista tuotantoa ja yleisimmin liimasidontaa (kovakantinen ja pehmeäkantinen) sekä joskus ommeltua sidontaa. Kovakantinen kirja käyttää vahvaa kantta ja selkämystä, jotka suojaavat sivuja; pehmeäkantinen kirja on ohuempi ja joustavampi. Kansien materiaalit vaihtelevat paperista ja kartongista kangas- tai nahkakanteihin sekä keinonahkaan. Selkämys voidaan vahvistaa tai koristella; päällystykset antavat lisäsuojaa ja ulkonäköä.

Toimintaprosessi alkaa sivujen taittamisella ja järjestämisellä, jonka jälkeen ne sidotaan ja kansi kiinnitetään. Ompelu on yleistä käsinsidonnassa; liimasidonta on yleisimmin käytetty teollisessa sidonnassa. Säilyvyys ja pitkäikäisyys ovat keskeisiä tavoitteita, minkä vuoksi konservointi ja restaurointi ovat tärkeä osa sekä vanhojen että nykyaikaisten kirjojen käsittelyä.

Historiallisesti kirjasidonta juontaa juurensa antiikin aikoihin; moderni sidonta kehittyi kirjapainoteknologian ja massatuotannon myötä 1400–1800-luvuilla, kun sekä yleiset että erikoiset kirjat vaativat yhä paremmin säilyviä rakenteita. Nykyisin kirjasidonta yhdistää perinteen ja teknologian: käsinsidonta elää pienemmissä erissä ja erikoiskirjoissa, kun taas suurtuotannossa korostuvat tehokkuus ja kestävät materiaalit.