kirjainyhdistelmiä

Kirjainyhdistelmä tarkoittaa peräkkäisten kirjainten muodostamaa yksikköä, joka yhdessä äänteensä kanssa muodostaa erikoisen kokonaisuuden kirjoitusjärjestelmässä. Yleisimmät muodot ovat kaksikirjaimiset yhdistelmät (digrafit) sekä kolmi- ja nelikirjaimiset yhdistelmät (trigrafit ja tetragrafit). Niillä pyritään ilmaisemaan äänteitä, joita yksittäinen kirjain ei yleensä riittävästi kata, tai ne liittyvät etymologiseen ja morfologiseen tietoon.

Esimerkkejä: englannissa digrafeja kuten sh (/ʃ/), ch (/tʃ/), th (/θ/ tai /ð/), ph (/f/). espanjassa ll (/ʝ/ tai /ʎ/) ja qu-/k/ ennen i tai e. saksan kielessä digrafeja kuten ch (/x/ tai /ç/), sch (/ʃ/). ranskassa esimerkiksi ou (/u/) ja eau (/o/). Näitä yhdistelmiä käytetään kirjoitusjärjestelmän ääntämyksen monipuolistamiseksi sekä ilmaisemaan etymologista taustaa.

Suomen kielessä kirjoitusjärjestelmä on pääosin foneeminen, ja suurin osa äänteistä voidaan ilmaista yhdellä kirjaimella. Digrafit ja trigrafit esiintyvät pääasiassa lainasanoissa tai erikoistilanteissa, joissa ne turvaavat oikean äänneasettelun tai foneemisen tarkkuuden.

Käytännössä kirjainyhdistelmiä käsitellään kielitieteessä, opetuksessa ja kieliteknologiassa, kuten sanakirjojen hakuissa, äänneyhteyksien analysoinnissa ja oikeinkirjoituksen ohjeistuksissa.

Lisäksi termiä käytetään yleisesti kuvaamaan kirjainyhdistelmien käyttöä kirjoitus- ja typografiasääntöjen yhteydessä.