kilpirauhassyöville

Kilpirauhassyöpä on kilpirauhasessa sijaitseva pahanlaatuinen kasvauma. Tyypillisimpiä muotoja ovat papillaarinen kilpirauhassyöpä ja follikulaarinen kilpirauhassyöpä, joita kutsutaan differentiated thyroid cancers, sekä harvinaisemmat medullaarinen ja anaplastinen kilpirauhassyöpä. Papillaarinen ja follikulaarinen tyypit ovat yleisimpiä ja niillä ennuste on usein hyvä hoidon yhteydessä, kun taas anaplastinen kilpirauhassyöpä on harvinainen mutta erittäin aggressiivinen; medullaarinen liittyy usein RET-mutaatiioihin ja MEN2-syndroomiin.

Riskitekijöitä ovat ionisoiva säteily erityisesti lapsuudessa, suvullinen alttius sekä tietyt geneettiset syndroomat, kuten MEN2. Oireina voivat olla kaulalla tuntuva kyhmy, joka on usein kivuton, sekä kurkunpään tai nielemisen häiriöt, jos kasvain vaikuttaa lähellä rakenteita. Joissakin tapauksissa oireet johtuvat etäpesäkkeistä.

Diagnoosi perustuu kaulan ultraäänitutkimukseen ja ohutneulanäytteeseen (FNAB). Leikkauksesta saatava histologia vahvistaa diagnoosin. Staging toteutetaan TNM-luokituksen mukaan, ja lisäkuvantaminen (esim. CT, MRI) käytetään tarpeen mukaan. Verinäytteet voivat tukea diagnoosia ja seurantaa: calcitonin on erityisen tärkeä medullaarisessa tapauksessa, thyroglobuliinia käytetään seuraamaan differentiated-tyyppejä.

Hoito koostuu ensisijaisesti kirurgisesta poistosta: kokonaiskirurgia tai osakirurgia riippuen kasvaimen määrästä ja levinneisyydestä. Differentiated-tyypeissä voidaan harkita radioaktiivista 131I -hoitoa leikkausta seuraavasti. TSH-suppressio levotyroksiinilla ja säännöllinen seuranta ovat keskeisiä osia pitkällä aikavälillä, mukaan lukien arvojen ja kuvantamistutkimusten toistaminen.

Ennuste riippuu tyypistä ja taudin levinneisyydestä. Papillaarinen ja follikulaarinen kilpirauhassyöpä paranevat usein hoitojen jälkeen hyvin; viiden vuoden eloonjääminen on paikallisessa taudissa usein yli 90 prosenttia. Anaplastinen kilpirauhassyöpä on yleensä heikomman ennusteenalainen.

---