kiinnitän

Kiinnittäminen on suomen kielen verbi kiinnittääin presenttimuoto kiinnitän. Kiinnitän tarkoittaa ensiksi persoonaa: minä kiinnitän, ja se vastaa englannin “I attach” tai “I fasten”. Verbi on transitiivinen ja sitä käytetään kun jokin asia kiinnitetään toiseen esineeseen tai pidetään paikoillaan, esimerkiksi naulaamalla kehykseen kuva tai kiinnittämällä lappu oveen. Sillä voidaan lisäksi puhua kiinnittämisestä metaforisesti, kuten “kiinnittää huomiota” johonkin.

Muoto ja taivutus: presentti yksikön ensimäinen persoona on kiinnitän. Muut persoonat taivutetaan yleensä seuraavasti: sinä kiinnität, hän kiinnittää, me kiinnitämme, te kiinnitätte, he kiinnittävät. Preesensin lisäksi kiinnittää-sanaa käytetään monissa muissakin muodoissa kuten kiinnitin (imperfekti), kiinnittänyt (partisiippi) ja kiinnittäminen (nominatiivi, gerundi).

Käyttöesimerkkejä ovat: “Minä kiinnitän kuvan kehykseen.” “Hän kiinnittää lipun oveen.” Lisäksi idiomaattinen ilmaisu “kiinnittää huomiota” tarkoittaa huomion kiinnittämistä johonkin.

Etymologia ja kieliopillinen tausta: kiinnittää muodostuu juuresta kiinni- sekä -ttää-loppuisesta aiherakenteesta, joka kuuluu suomen verbien yleiseen -ttää-ryhmään. Kiinnittäminen viittaa tämän toiminnan nomineerin muotoon, ja verbiä voidaan käyttää sekä fyysisessä että abstraktissa yhteydessä.

Yhteenveto: kiinnitän on yleinen, päivittäisessä puhekielessä ja kirjoitettussa kielessä käytettävä muoto kiinnittää-verbin peruspreesensissä, jolla ilmaistaan toiminnan suorittamista kiinnittämisen tarkoituksessa.