kiertokulkujen

Kiertokulkujen on käsite, jolla viitataan järjestelmässä toistuviin kiertoihin, joissa aineet, energia tai tiedot liikkuvat eri tilojen välillä, muuttuvat ja palautuvat usein uudelleen käytettäväksi. Termi on yleiskäsite, jota käytetään kuvaamaan mitta- ja tasapainoprosesseja sekä systeemien turnover- ja residenssiaikojen näkökulmia.

Ekologiassa kiertokulut korostavat aineiden kiertoa pienten ja suurten ekosysteemien sisällä. Yleisiä esimerkkejä ovat hiilen, typen ja veden kierron kaltaiset biogeokemialliset kierröt sekä energiavirrat, jotka kulkevat ruokaketjujen kautta. Kiertokulut havainnollistavat, miten aineet siirtyvät, varastoituvat ja lopulta palaavat kiertoon, minkä kautta voidaan luoda käsitys järjestelmän toimivuudesta ja kestävyydestä.

Fysiologiassa kiertokulkuja voi tarkastella kehon sisäisinä prosesseina, kuten verenkiertoa ja solujen ainevaihtoa koskevina kiertoina tai metabolisina reitteinä. Suomessa termit kuten verenkierto ovat yleisesti käytössä, mutta kiertokulku voi viitata laajemmin sisäisen kiertoa ja kiertojärjestelmän toistuvaan luonteeseen.

Taloustieteessä kiertokulkuja voidaan käyttää kuvaamaan talouden kiertoa, jossa kotitaloudet ja yritykset sekä tavaroiden, palvelujen ja pääomien virrat muodostavat kiertävän järjestelmän. Kiertokulkuja voidaan analysoida mittaamalla syötteitä ja tuotoksia, kuluttajavirtaviä ja varastojen vaihtoa sekä epävarmuustekijöiden vaikutusta kiertojen kestävyyteen.

Käytännössä kiertokulkujen tutkimuksessa hyödynnetään massatasapainoa, residenssiaikaa ja kiertonopeuksia, jotta voidaan ymmärtää systeemin toiminnallisuutta ja kehittää kestäviä ratkaisuja. See also: kiertokulku (yksikköterminä), aineiden kierto, verenkierto, kiertotalous.