kiertoaine

Kiertoaine on suomenkielinen termi, jota käytetään lääketieteen ja fysiologian yhteydessä kuvaamaan kehossa kiertäviä aineita, jotka kulkeutuvat verenkierron kautta soluihin ja kudoksiin. Ne ovat olennaisia energiantuotannolle, aineenvaihdunnalle sekä solujen viestinnälle ja säätelylle. Kiertoaineiksi katsotaan sekä ravintoaineet, elektrolyytit ja metabolian tuloksena syntyvät tuotteet, että hormonaaliset signaalit ja muut kiertävät molekyylit.

Kiertoaineiden kuljetus perustuu monimutkaisiin mekanismeihin. Osa aineista on vapaasti liukoisia veriplasmassa, kuten glukoosi ja jotkut elektrolyytit. Osa sitoutuu kuljettajaproteiineihin tai lipoproteiineihin, jolloin niiden jakelu ja vakioarvot sekä biologinen puoli voivat muuttua. Aineiden tuotanto ja eliminointi tapahtuvat elimistön eri kudoksissa: maksassa, haimassa ja muissa rauhasissa sekä munuaisissa ja verenkierrosta riippuvaisissa elimissä. Tämä mahdollistaa sekä energiatasapainon että aineiden tasapainon ylläpidon.

Kiertoaineiden pääryhmiä ovat: ravintoaineet kuten glukoosi, aminohapot ja rasvahapot sekä niiden muunnokset; elektrolyytit ja metaboliittien ioneiksi muodostuvat aineet, kuten natrium, kalium ja kalsium; kaasut kuten happea ja hiilidioksidia; hormonit ja muut viestinviejät sekä jätteen ja aineenvaihdunnan tuotteet kuten ureaa. Nämä aineet muodostavat kokonaisuuden, jolla on suora vaikutus solujen toimintaan ja kehon vakauteen.

Käytännössä kiertoaineet ovat yksi keskeinen mittari kliinisessä laboratoriotutkimuksessa. Veren pitoisuuksien poikkeamat voivat viitata sairauksiin kuten diabetes, munuaissairauksiin, kilpirauhasen säätelyhäiriöihin tai rasvaprofiilin epätasapainoon. Kiertoaineiden kokonaisuus tarjoaa siten kattavan kuvan kehon metabolisesta tilasta.