kieltentutkimuksen

Kieltentutkimus (kielitiede) on kielten rakenteita, käyttöä ja kehitystä tutkiva tieteenala. Sen keskeisiä kysymyksiä ovat, miten äänteet, sanat ja lauseet muodostuvat; miten merkitys ja viestintä rakentuvat kontekstissa; miten kielet eroavat toisistaan ja muuttuvat ajassa; sekä miten ihmiset oppivat ja käyttävät kieltä.

Alalajit ja menetelmät kieltentutkimuksessa käsittävät muun muassa foniikka ja fonologia, morfologia, syntaksia sekä semantiikka ja pragmatiikka. Lisäksi tutkitaan kielten välistä variaatiota ja yhteiskunnallisia ilmiöitä sosiolingvistiikan keinoin. Psykolingvistiikka ja neurolingvistiikka tarkastelevat kielen havaitsemista sekä aivojen ja kognitiivisten prosessien yhteyttä kieleen. Historiallinen lingvistiikka selvittää kielten kehitystä ja sukulaisuussuhteita. Sovellettu kielitiede ja laskennallinen kielitiede soveltavat teorioita käytäntöihin, kuten kieltenopetukseen, käännökseen, puheentunnistukseen ja tekoälyyn.

Historiaan kuuluvat kielitieteen juuret filologiassa sekä 1800–1900-luvuilla kehittyneet teoreettiset suuntaukset, jotka muovasivat sekä tutkimusmenetelmiä että kielitieteellistä ajattelua. Kieltentutkimus on kehittynyt kohti monipuolisia teoreettisia ja empiirisiä lähestymistapoja, joilla pyritään ymmärtämään kieltä monipuolisesti.

Suomessa kieltentutkimus on aktiivista yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa, ja tutkimus kattaa sekä suomen että muiden kielten piirteiden kuvaamisen sekä kieliprosessien ja sovellusten kehittämisen. Tutkimus tukee käytäntöjä kieltenopetuksesta, kielipolitiikasta, kieliteknologiasta sekä luonnollisen kielen käsittelystä.