filologiassa

Filologia on kieliin, kirjallisuuteen ja niiden menneisyyteen liittyvien tekstien tutkimusta. Se yhdistää kielitieteen, kirjallisuustieteen sekä lähdeaineistoihin liittyviä käytäntöjä kuten lähdeteosten kriittisen arvioinnin ja käsikirjoitusperinteen analyysin. Filologian tavoitteena on ymmärtää kielen kehitystä, sukulaisuussuhteita sekä kulttuuristen tekstien merkityksiä ja konteksteja historiallisessa valossa.

Tutkimuksessa käytetään muun muassa tekstuaalista kriittistä analyysiä, lähdeteosten editointia, paleografiaa ja käsikirjoituslähteisiin liittyviä menetelmiä sekä kielestä ja kirjallisuudesta nousevia teoreettisia lähestymistapoja. Keskeisiä osa-alueita ovat klassillinen filologia, moderni filologia sekä kirjallisuuden filologia, ja ne voivat painottua sekä kielen että kirjallisuuden tutkimukseen.

Historiallisesti filologia kehittyi antiikin ja keskiajan käsikirjoitusten tutkimuksesta kohti laajempaa kielten ja tekstien kriittistä analysointia. 18. ja 19. vuosisadalla se muotoutui erilliseksi tieteeksi, joka yhdisti vertailevan kielitieteen ja tekstien editoivan tutkimuksen. Nykyfilologia on monipuolistunut digitalisaation myötä: tekstejä editoidaan yhä kriittisesti, mutta suuria tekstikokoelmia ja korpuksia analysoidaan myös digitaalisen thechnologian avulla.

Koulutus ja urat filologiassa tarjoavat valmiuksia tutkimukseen sekä kulttuuriperinnön hoitoon, arkisto- ja kustannustoimintaan sekä opetukseen. Filologian tutkijat voivat työskennellä yliopistoissa, tutkimuslaitoksissa, kirjastoissa, museoissa sekä julkaisutyössä.