kielenvaihdon

Kielenvaihto, yleisesti kutsuttu myös koodivaihdoksi, kuvaa tilannetta, jossa puhujat vaihtavat tai sekoittavat kahta tai useampaa kieltä viestinnässään. Ilmiö esiintyy sekä puheessa että kirjoitetussa tekstissä, ja se voi tapahtua joko lauseen sisällä tai lauseiden välillä sekä sanojen, ilmauksien tai lauserakenteiden tasolla.

Tilanteelliset syyt: puhujat valitsevat kieltä yleisön, aiheen, sosiaalisen tilanteen tai identiteetin mukaan. Kielen käyttö voi ilmentää kuuluvuuden tunnetta, statuseroita tai ryhmän jäsenyyttä. Kielen vakaus ja ympäröivä kieliyhteisö sekä koulutus, media ja vertaisryhmät vaikuttavat siihen, millä kielellä viestitetään.

Tyypillisiä vaihtotapoja ovat intralauseaalinen vaihtelu (kieli sekoittuu yhden lauseen sisällä) ja intersentaalinen vaihtelu (vaihto lausahduksesta toiseen). Vaihtoon voivat vaikuttaa sanaston lainanaiset ilmaukset, slangit, lainasanojen omaksuminen sekä morfologiset rakenteet, sekä vierasperäisten sanojen omaksuminen.

Kielenvaihdon vaikutukset voivat tukea kaksikielisyyden kehittymistä ja kulttuurista identiteettiä sekä luoda kommunikatiivista joustavuutta. Toisaalta se voi heikentää vähemmistökielen asemaa, jos enemmistökielen käyttö hallitsee kommunikointia tai jos kielenopetus ja kieltäminen eivät tue monikielisyyttä.

Tekninen konteksti: ohjelmistoissa ja verkkopalveluissa kielenvaihto tarkoittaa käyttöliittymäkielen muuttamista; käyttäjä voi valita kielensä asetuksista tai napin painalluksella. Kielenvaihtoa hallitaan usein tallennetuissa käyttäjäprofiileissa, ja siihen liittyy käytettävyyskysymyksiä, kuten termien ymmärrettävyys ja kulttuurinen sopivuus.