kielenanalyysiä

Kielenanalyysi on järjestelmällinen tutkimus, jolla pyritään ymmärtämään kielen rakenteita, muotoa ja käyttöä. Se tarkastelee sekä yksittäisiä ilmiöitä että suurempia kieliprofiileja eri tasoilla.

Keskeiset tasot ovat fonologia (ääni- ja äänneyhdistymien tutkiminen), morfologia (sanamuotojen muodostuminen), syntaksi (lauseiden rakenne) sekä semantiikka ja pragmatiikka (merkitys ja kielestä käytön konteksti). Diskurssianalyysi, sosiolingvistiikka ja psykolingvistiikka laajentavat ymmärrystä kielen käytöstä.

Analyysi perustuu aineistoon, kuten kirjoitettuun tekstiin, puheaineistoihin ja koodatuihin keskustelutulkintoihin. Menetelmät voivat olla laadullisia kuvailevia lähestymistapoja, kvantitatiivisia tilastollisia analyysejä sekä korpuslingvistiikkaa ja tietokonepohjaista luonnollisen kielen käsittelyä (NLP).

Kielenanalyysillä on sekä teoreettisia että soveltavia tarkoituksia. Se voi palvella kielten kuvailua, oikeaoppien laatimista, kääntämistä sekä sovelluksia kuten puheentunnistusta, konekäännöksiä ja tekoälyjärjestelmiä. Kielenanalyysi myös tukee kielipoliittisia päätöksiä ja kielenopetusta.

Historiaalisesti kielenanalyysi kehittyi kielitieteen alojen eriytyessä deskriptiviseen ja preskriptiiviseen lähestymistapaan sekä uuden teknologian, kuten suurten korpusten ja NLP:n, myötä koetellaan uusia tapoja mallintaa ja ennustaa kielen käyttöä.