kiehumislämpötila

Kiehumislämpötila on lämpötila, jolla neste muuttuu kaasuksi tietyn paineen vallitessa. Yleisimmin sillä tarkoitetaan normaalin kiehumislämpötilan käsitettä, joka on kiehumispiste paineessa 1 atm (noin 101,3 kPa). Puhtaalla nesteellä kiehumislämpötila on tarkka arvo, mutta se muuttuu paineen muuttuessa. Seoksilla voi olla kiehuminen alue, eikä niille välttämättä määritellä yhtä yksittäistä kiehumispistettä.

Kiehumislämpötilaan vaikuttavat keskeisesti monenlaiset tekijät. Molekyylien väliset vuorovaikutukset, kuten vahvat vetysidokset ja dipoli-dipolisidokset, nostavat kiehumislämpötilaa; suurempi molekyylin koko tai massakin voi nostaa arvoa. Paine on myös keskeinen tekijä: suurempi ulkoinen paine nostaa kiehumislämpötilaa, pienempi paine laskee sitä. Tästä syystä veden kiehumispiste on 100 °C 1 atm:lla, mutta se voi poiketa muissa paineissa. Joillakin aineilla ei ole nestemäistä vaihetta tietyllä paineella (esim. hiilidioksidi), jolloin ei ole käytettävissä normaalin kiehumispisteen määritelmää; hiilidioksidi sublimoituu kaasuksi.

Käytännössä kiehumislämpötilaa hyödynnetään erottelu- ja puhdistusmenetelmissä kuten tislaamisessa sekä teollisissa ja tieteellisissä prosesseissa. Sen arvoa voidaan mitata laboratoriossa tai arvioida aineen faasien tasapainon perusteella.