keuhkorakkuloita

Keuhkorakkuloita eli alveoleja ovat keuhkojen kaasujen vaihtoon osallistuvia pienimpiä rakenteita. Ne sijaitsevat loppuosissa keuhkoputkien haaroja ja muodostavat alveolaarisen verkoston, jonka kautta happi siirtyy vereen ja hiilidioksidi poistuu hengityksen yhteydessä. Aikuisen keuhkojen kaasujen vaihtopinta-ala on noin 70 neliömetriä.

Alveolien seinämä koostuu ohuesta pintasolukosta. Tyypin I pneumosyytit muodostavat suurimman osan seinämästä ja mahdollistavat nopean diffuosion, kun taas tyypin II pneumosyytit erittävät keuhsurfactanttia, joka alentaa pintapaineita ja estää alveolien kollapsia. Tyypin II solut voivat myös jakautua ja korjata vaurioita.

Alveolien sisällä on ilmaväli ja ympärillä tiivis keuhkovaltimon verisuoniverkosto. Hapen diffuusio alveolien ilmavälistä kapillaariverkostoon tapahtuu nopeasti, ja hiilidioksidin päinvastoin alveoleihin. Alveolit sisältävät myös immuunipuolustuksen soluja, kuten alveolaarisia makrofageja, jotka puhdistavat hiukkasia ja mikro-organismeja.

Terveyden kannalta keuhkorakkuloita voivat vaurioittaa sairaudet. Keuhkoödeema täyttää alveolit nesteellä, pneumonia täyttää ne eksudaatilla, ja ARDS voi vaurioittaa alveolaarista seinämää. Pitkäaikainen tupakointi voi heikentää alveolaarista rakennetta ja toiminnan tehokkuutta.

Keuhkorakkulat kehittyvät syntymän jälkeen, ja alveolaarinen pinta-ala kasvaa lapsen kasvaessa. Ne ovat olennaisia hengityksen ja aineidenvaihdon kannalta.