keskittävyysmittareista

Keskittävyysmittarit, eli englanniksi centrality measures, ovat graafiteoriassa ja verkkoteoriassa käytettyjä työkaluja, joilla pyritään kvantifioimaan yksittäisten solmujen tai verkon osien merkittävyyttä verkossa. Nämä mittarit auttavat ymmärtämään, mitkä solmut ovat keskeisimpiä tiedonkulun, vaikutusvallan tai muiden verkossa ilmenevien ilmiöiden kannalta.

Yksi yleisimmistä keskittävyysmittareista on asteen keskittävyys (degree centrality). Se mittaa suoraan solmuun liittyvien yhteyksien eli kaarien lukumäärää. Solmu, jolla on suuri asteen keskittävyys, on suoraan yhteydessä moneen muuhun solmuun. Toinen keskeinen mittari on välillisyyskeskeisyys (betweenness centrality). Se mittaa, kuinka usein tietty solmu esiintyy lyhimmillä poluilla muiden solmuparien välillä. Solmut, joilla on korkea välillisyyskeskeisyys, toimivat usein portinvartijoina tai sillanrakentajina verkossa.

Kolmas merkittävä mittari on läheisyyskeskeisyys (closeness centrality). Tämä mittaa, kuinka lähellä solmu on kaikkia muita verkon solmuja keskimäärin. Mitä pienempi läheisyyskeskeisyysarvo on, sitä nopeammin solmu voi tavoittaa muut verkon solmut. Usein käytetään myösEigenvector centrality -mittaria, joka ottaa huomioon, että yhteys vaikutusvaltaiseen solmuun on tärkeämpi kuin yhteys vähemmän vaikutusvaltaiseen solmuun. Keskittävyysmittareiden valinta riippuu analysoitavan verkon ominaisuuksista ja siitä, mitä verkon piirrettä halutaan tutkia. Niitä hyödynnetään laajasti sosiaalisten verkostojen, biologian, liikenteen ja tietoverkkojen analysoinnissa.