keskittyneisyys

Keskittyneisyys tarkoittaa kykyä suunnata ja pitää tarkkaavaisuus tiettyyn tehtävään tai ärsykkeeseen ja suojata sitä harhautuksilta. Se on osa kognitiivista tarkkaavaisuutta, mutta ei sama asia kuin yleinen huomio, vaan painottuu etenkin tehtävän suorittamiseen. Keskittymiskyky syntyy vuorovaikutuksessa yksilön motivaatiossa, muistissa, väsymystilassa sekä ympäristön asettelussa. Keskittyminen voidaan nähdä tilapäisenä keskittymänä tai kestävämpänä, jolloin tukea on pidempään; valikoiva tarkkaavaisuus viittaa kykyyn sulkea häiriötekijät pois. Osa ihmisistä kokee keskittyneisyyden helpommaksi tehtävissä, joissa on selkeät tavoitteet ja pienet sisäiset viitetikut, kun taas monimutkaisemmissa tehtävissä se vaatii harjoitusta.

Keskittyneisyyden ylläpääminen vaikuttaa oppimiseen, työssä suoritukseen ja suoritustarpeisiin, ja se on herkkä tekijä unesta, stressistä, sekä ympäristön häiriöistä kuten melusta tai monitehtäväisyydestä. Tutkimukset osoittavat, että suunnitellut tauot, tehtäväjäsennys sekä minimointi häiriötekijöistä voivat parantaa suorituskykyä.

Keskittymiskykyä voidaan tukea sekä arjessa että koulutuksessa: säännöllinen rytmi, riittävä unensaanti, taukojen aikatauluttaminen, liikunta ja terveellinen ruokavalio sekä mindfulness- ja meditaatioharjoitukset. Teknologian avulla voi rajoittaa epäolennaisia ilmoituksia ja rakentaa häiriöttömän työtilan.

Keskittyneisyyden käsite esiintyy monissa yhteyksissä: opetuksessa, työpsykologiassa, urheilussa ja psykologisessa tutkimuksessa. Sen ymmärtäminen auttaa sekä yksilöitä että työympäristöjä suunnittelemaan toimintaa, jossa keskittyminen on keskeinen voimavara.