kerronnallisuus

Kerronnallisuus on narratologian keskeinen käsite, joka kuvaa sitä, miten tarina rakennetaan ja esitetään sekä miten kertomuksen rakenne vaikuttaa tulkintaan. Se kattaa sekä tarinan juonen sisällön että sen kerronnallisen esityksen tavat, kuten kertojan aseman, näkökulman sekä aikadimensionaaliset ratkaisut.

Keskeisiä osa-alueita ovat: kertojan asema ja luotettavuus, näkökulma (fokalisaatio) sekä kertomuksen ulkoisten ja sisäisten tapahtumien suhteet. Lisäksi kerronnallisuus käsittelee aikajärjestystä sekä rytmiä: kronologia, takautumat (analepsis) ja ennakoivat viittaukset (foreshadowing). Hyvin määritelty kerronnallisuus erottelee tarinan "tarina" (ne tapahtumat, joita kerrotaan) ja "juoni" (tapahtumien esitystapa) sekä "kerronta" (miten tarina kerrotaan).

Ilmauksellisesti kerronnallisuus voi ilmetä monin tavoin, kuten moninäkökulmaisena kerrontana, heterogeenisena kerrontana tai epäluotettuna kertojana. Se on keskeinen väline kirjallisuudessa, elokuvassa ja digitaalisissa medioissa; sen avulla voidaan ohjata lukijan tai katsojan suhdetta tarinaan, luoda jännitettä tai tehostaa teeman esiin tuomista.

Suositut lähestymistavat kerronnallisuuteen ovat kerrontakehyksen analyysi, kertojien roolien tarkastelu sekä narratiivisen ajan ja tilan koskevat ratkaisut. Tutkimus- tai opetuskäytössä kerronnallisuus auttaa ymmärtämään, miten merkitys rakentuu tarinasta ja miten eri narratiiviset keinot vaikuttavat lukukokemukseen.