keratokonjunktiviittiin

Keratokonjunktiviitti on silmälääketieteessä käytetty termi, jolla tarkoitetaan tulehdusta, joka ulottuu sekä sarveiskalvoon (kornea) että sidekalvoon. Oireisiin liittyy usein punoitus, kutina, vuoto, polte sekä vierasesineen tai hiekan tunto silmässä; valoarkuus ja näön hetkellinen sumu voivat esiintyä erityisesti sarveiskalvon osallistuessa tulehdukseen.

Sairaus voi johtua eri tekijöistä. Allerginen keratokonjunktiviitti on yleinen ja voi olla kausiluonteinen (siitepölyt) tai jatkuva. Infektiivinen keratokonjunktiviitti voi johtua viruksista (esimerkiksi adenovirus) tai bakteereista; kuivasilmäisyyteen liittyvä keratokonjunktiviitti syntyy pitkäaikaisesta silmän pinnan kuivumisesta. Tyypillisesti oireet ja hoitostrategiat eroavat näiden taustatekijöiden mukaan.

Diagnoosi perustuu kliiniseen tutkimukseen ja silmälääkärin slitin-lampatutkimukseen, jolla arvioidaan sidekalvon ja sarveiskalvon tulehdus sekä mahdolliset komplikaatiot. Tarvittaessa voidaan tehdä lisädiagnostiikkaa bakteeri- tai viruslöydösten varalta.

Hoito määräytyy etiologian mukaan. Allergisessa muodossa käytetään paikallisia antihistamiinilääkkeitä ja mastsolujen stabilointia sekä tarvittaessa lyhytaikaisesti kortikosteroidivoiteita tai immunomodulatorisia aineita, kuten cyclosporine tai tacrolimus. Infektiivisissä tapauksissa hoitoja ovat bakteerien aiheuttaman infektion antibakteeriset tipat sekä tukihoito virustartuntojen hallitsemiseksi. Kuivasilmäisyyteen liittyvä keratokonjunktiviitti hoidetaan kosteuttavin tipoin ja ympäristötekijöiden huomioimisen avulla.

Ennuste on useimmiten hyvä oikea-aikaisella hoidolla, mutta toistuvissa allergisissa tapauksissa tilanne voi olla krooninen ja uusiutuva. Potilaita kehotetaan välttämään ärsytystekijöitä, noudattamaan silmätippojen annostusta ja huolehtimaan hyvästä hygienista.