keräystapojen

Keräystapojen käsite viittaa erilaisiin tavoihin ja menetelmiin, joiden avulla kerätään aineistoa, tavaroita tai jätettä. Termiä käytetään laajasti sekä tutkimus- ja suunnittelutyössä että jätehuollossa sekä kokoelmien hallinnassa. Keräystapojen valinta heijastaa tarkoitusta, käytettävissä olevia resursseja sekä haluttua edustavuutta ja lopputulosta. Koska keräysprosessi vaikuttaa kattavuuteen, luotettavuuteen sekä kustannuksiin, siihen kiinnitetään huomiota jo suunnitteluvaiheessa.

Tilastotieteessä keräystavat kuvaavat, miten otos kerätään tai miten tiedonkeruu toteutetaan. Yleisimmät esimerkit ovat satunnaisotanta, systemaattinen otanta, kerroksittainen otanta ja klusteriotanta. Valinta riippuu halutusta edustavuudesta, tutkimusvirheistä, aikataulusta ja kustannuksista. Samat periaatteet pätevät myös kyselytutkimuksiin sekä epidemiologiaan ja markkinatutkimukseen, joissa keräystavoilla pyritään vähentämään virheitä ja maksimoimaan tiedon hyödyntäminen.

Jätteiden keräyksessä keräystavoilla tarkoitetaan erilliskeräystä (paperi, kartonki, lasi, metalli) sekä sekajätteen keräystä joko erillisillä kierrätyspaikoilla tai kaupungin järjestämissä keräysjärjestelmissä. Alueelliset erot sekä kuljetus- ja vastaanottokustannukset vaikuttavat suunnitteluun. Kokoelman ja säilyttämisen kannalta keräystapojen läpinäkyvyys, turvallisuus ja ympäristöystävällisyys ovat keskeisiä tekijöitä.